Kolmantena vinkkinään Masepipo lähtee valottamaan eri yritysmuotoja. Tässä yhteydessä en aio käsitellä avointa yhtiötä, enkä kommandiittiyhtiötä. Sellaisiin en koske pitkällä tikullakaan ja niistä kuulee harvoin mainittavan edes yrittäjäkurssien aikana. Yritysmuodon valinta on kuitenkin erittäin tärkeä askel jatkoa ajatellen ja yrittäjän tulisi ajatella pitkäjänteisesti.

Suomi on monien mikrokokoisten yritysten maa ja siitä joukosta löytyy useita toiminimiyrittäjiä (Tmi), yhden hengen osakeyhtiöitä (Oy), sekä jossain määrin osuuskuntia (Osk). Kuuluin aikoinaan osuuskunnan hallitukseen, mutta omalle yrittäjäuralle lähdettäessä osakeyhtiö oli ainoa järkivaihtoehto. Se, mikä minua yrittäjäkursseissa risoo on, että toiminimiyrittäjyyttä tuputetaan helppona, yksinkertaisena ja halvempana vaihtoehtona uusille yrittäjille ja osakeyhtiöistä annetaan jotenkin vaikeampi kuva. Mutta onko näin? Ei minun mielestäni.

Toiminimi

Toiminimiyrittäjyydessä helppoa on toiminnan aloittamisen ja kirjanpidon yksinkertaisuus. Tässäkään muodossa en suosittelisi silti tekemään kirjanpitoa itse, jos yrittäjällä ei ole asiasta mitään hajua. Toiminimen kirjanpito ammattilaisen tekemänä on toki hieman osakeyhtiön kirjanpitoa halvempi, mutta siihen ne toiminimen edut sitten jäävätkin. Toiminimen taloudellisten riskien osalta nostan esiin kolme seikkaa.

1. Ensimmäinen ja tunnetuin fakta on se, että yrittäjä vastaa yrityksensä veloista kuin omistaan. Vaikka yrittäjä ei olisi asettanut henkilökohtaista omaisuuttaan yrityksen lainojen tai muiden toimien vakuudeksi yrittäjän oma omaisuus on silti vaakalaudalla yrityksen ajautuessa maksuvaikeuksiin.

2. Toiminimiyrittäjä ei voi maksaa itselleen palkkaa. Laki ei tunne sellaista vaihtoehtoa. Yrittäjä voi nostaa yrityksen kassasta niin sanottuja yksityisottoja, joita kutsutaan myös verottomiksi yksityisotoiksi. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että yksityisotot olisivat verottomia kokonaisuutta ajatellen. Yksityisotto on veroton vain siinä mielessä, että toisin kuin palkasta yksityisotosta ei makseta veroa sen saantihetkellä. Tämä onkin oiva tapa sekoittaa omat ja yrityksen varat iloisesti keskenään. Kun verotuksen aika lopulta koittaa voikin käydä niin, että harkitsematon yrittäjä on tehnyt nostoja enemmän kuin yrityksen varat olisivat antaneet myöden ja verojen maksamiseen ei olekaan enää rahaa.

3. Yrittäjän toiminnan täyttäessä YEL-vakuuttamiselle asetetut ehdot yrittäjän on otettava itselleen YEL-vakuutus. Arvaapa miten tilanne muuttuu, kun yrittäjä ottaa palkattomaksi apulaiseksi esimerkiksi oman puolisonsa? Oikein toimittaessa toiminimiyrittäjän tulee YEL-vakuuttaa myös puolisonsa, vaikka palkkaa ei maksettaisi. Osakeyhtiössä tilanne on toinen. Palkattoman puolison kohdalla eläkevakuuttamisvelvollisuutta ei synny ja puoliso jää eläketurvan ulkopuolelle, eli toisin sanoen kulut ovat pienemmät.

Osakeyhtiö

Osakeyhtiö yritysmuotona on oma suosikkini etenkin edellä mainittujen seikkojen vuoksi. Sielläkin voi silti sattua ja tapahtua.

1. Osakeyhtiömuotoinen yrittäjä vastaa yrityksen veloista vain yhtiöön sijoittamansa pääoman edestä. Kyllä ja ei. Innokkaimmat muistavat tässä yhteydessä usein huomauttaa, että yrittäjä lienee kuitenkin ottanut yritystään varten velkaa, jonka vakuutena on usein yrittäjän yksityisomaisuutta. Tässä mielessä myös tämän yhtiömuodon yrittäjä vastaa yrityksensä veloista omaisuudellaan. Opetus ei silti pääty tähän. Jos yrittäjän mielestä alkaa jossain vaiheessa näyttää siltä, että ei tästä tule mitään, myydään firman omaisuus, nostetaan rahat palkkana, tehdään konkurssi ja jätetään velkojat nuolemaan näppejään, niin karu todellisuus iskee kyllä hyvin äkkiä vastaan. Yrittäjä ei saa omalla toiminnallaan saattaa yritystään maksukyvyttömään tilaan. Jos näin käy, niin on aivan varma, että yrittäjän vastuu yrityksen veloista ei tule rajoittumaan vain yhtiöön sijoitettuun pääomaan.

2. Osakeyhtiössä luontoisetujen, kilometrikorvausten ja päivärahojen käsittely on selkeämpää. Toki myös toiminimiyrittäjän on mahdollista vähentää elinkeinotoiminnastaan vastaavan suuruiset kulut kuin osakeyhtiössä, mutta palkanmaksun ollessa toiminimessä mahdotonta tapahtuu yrittäjän kulujen korvaaminen eri tavalla. Viimeistään tässä vaiheessa osaava kirjanpitäjä on myös toiminimiyrittäjälle kullanarvoinen.

3. En voi myöskään liiaksi korostaa sitä turvaa, joka syntyy osakeyhtiön tärkeimmästä ominaisuudesta. Osakeyhtiö on osakkaistaan erillinen, itsenäinen ja oikeustoimikelpoinen juridinen henkilö. Jos yrittäjä on hoitanut kaikki velvoitteensa ja vastuunsa asianmukaisesti, eli toisin sanoen, jos suurenkin vahingon sattuessa ei voida osoittaa, että yrittäjä olisi toiminut huolimattomasti tai vastuuttomasti, niin vahingon korvaaminen, vaikka vakuutusyhtiö ei sitä tekisi, rajoittuu vain yhtiössä kiinni olevaan varallisuuteen. Yrittäjä voi nukkua rauhassa, vaikka tilanteen aiheuttama stressi voikin aiheuttaa huolta. Mikään ei tietenkään estä, että jokin vahinkoa kärsinyt taho nostaisi kanteen yrittäjää itseään vastaan korvausten toivossa, mutta pidän tällaisen kanteen menestymistä melko epätodennäköisenä. Osakeyhtiön itsenäisyys tuo mukanaan myös sen, että yrittäjän yllättävä kuolema ei saa aikaan yrityksen automaattista lopettamista. Siihen vaaditaan muita toimia.

Osuuskunta

Osuuskunnan paras puoli on YEL-vakuutuksen ottamiselta välttyminen, jos johtavassa asemassa toimivan osakkaan määräysvalta ei ylitä 30 prosenttia, tai samassa osuuskunnassa toimivien perheenjäsenten määräysvalta ei ylitä yhteensä 50 prosenttia osuuskunnasta. Tavallisesti osakkaan omistusosuus jää huomattavasti pienemmäksi, joten YEL-vakuutusvelvollisuutta ei synny. Tässä yhteydessä tarkoitan osuuskunnalla perinteistä työosuuskuntaa, enkä osuuskuntamuodossa toimivia laskutuspalveluyrityksiä. Osuuskunnan huonoin puoli voi taasen olla sen muut jäsenet. Osuuskunnan jokaisella osakkaalla on omistusosuuden suuruudesta riippumatta yksi päätäntävaltainen ääni ja ongelmia voi luoda osuuskunnan pienuus tai suuruus, jos mukaan mahtuu hyvin erilaisia mielipiteitä omaavia osakkaita.

Yleisellä tasolla osuuskunnan arki menee siten, että jokainen osakas markkinoi osaamistaan ja tekee työtään yleensä itsenäisen yrittäjän kaltaisesti, mutta kaikki raha ja kirjanpito kulkee osuuskunnan kautta. Osuuskunnan säännöissä yleensä päätetään millainen liittymismaksu jäseniltä peritään ja millaista osuutta osakkaiden tuloista käytetään osuuskunnan juoksevien menojen kattamiseen. Mikäli osakkaiden henkilökemiat kohtaavat, niin pienimuotoisen toiminnan pyörittäminen osuuskunnan kautta voi olla täysin toimiva vaihtoehto. Oman toiminnan kasvaessa isommaksi on järkevämpää irtautua osuuskunnasta ja perustaa oma yritys.

Osuuskunta voi olla ratkaisu myös työttömyysturvan varassa olevalle yrittäjähenkiselle yksilölle, jos työvoimaviranomainen tulkitsee asian myönteisesti. Vallalla olevan tulkinnan mukaan työosuuskunnan jäsen voi saada työttömyysturvaa, jos osuuskunnan jäsenmäärä on vähintään seitsemän henkeä, osakkaan omistusosuus jää alle 15 prosentin ja työttömyysturvan myöntämisen muut edellytykset täyttyvät. Tämä seitsemän henkeä ja alle viisitoista prosenttia tulee laskutavasta 100 jaettuna seitsemällä mistä tulee 14,3%. Tällöin ilmeisesti oletetaan, että omistusosuudet jakautuvat tasan.

Suomessa on kuitenkin sopimusvapaus. En itse näe estettä sille, että osakkaita olisi vaikkapa vain viisi kappaletta ja osakkaat sopisivat keskenään, että neljä jäsentä omistaa kukin 22,5% ja viides jäsen vain 10 prosenttia, jos tällainen järjestely olisi tarpeen viidennen jäsenen työttömyysturvaoikeuden kannalta. En ole tarkistanut mitä työttömyysturvaan liittyvä lainsäädäntö sanoo asiasta. Jos laissa lukee, että 7 jäsentä JA alle 15%, niin sitten se on niin. Muussa tapauksessa tarkastelisin mielenkiinnolla miten asia ratkaistaan, jos tästä syntyvä erimielisyys etenisi vakuutusoikeuteen saakka.

Yritysmuodon valinta on asia, joka kannattaa pistää kunnolla mietintämyssyyn. Seuraavassa vinkissä laajennamme ajattelua liiketoimintasuunnitelman avulla.